Rakkaustarina: Marjatan nuoruudenrakkaus

Vanha nainen ja kissa, nuoruudenrakkaus

 Rakkaustarina: Marjatan rakkaus

 Hoitokodin hiljainen huone täyttyi pehmeästä auringonvalosta, joka siivilöityi verhojen läpi ja lepäsi Marjatan vaaleanpunaisilla housuilla. Hän istui keinutuolissaan, kädet hellästi sylissään nukkuvan kissan turkissa. Kissan keuhkot nousivat ja laskivat tasaisesti, ja Marjatan sormet liikkuivat hellästi, silittäen kissan selkää.

 Marjatan harmaat silmät, joissa heijastui elämän viisaus ja suru, olivat sumuiset muisteloissa. Hän katsoi ikkunasta ulos puutarhaan, missä kukat heiluttivat kukintojaan kevyessä tuulessa. Mutta hänen ajatuksensa olivat kaukana, vuosikymmenten takaisessa menneisyydessä, jossa hän oli ollut nuori ja elämä oli ollut täynnä lupauksia ja intohimoa. Silloinkin oli ollut kesä. Vaan erilainen kuin nyt.

 "Eino", Marjatta kuiskasi hiljaa, ja nimi tuntui makealta hänen huulillaan. Hän sulki silmänsä ja antoi muistojen virrata vapaasti.

 Kesä 1943 oli ollut erityinen. Marjatta, silloin vain 17-vuotias, oli tavannut Einon kesäjuhlissa heidän kotikylässään. Eino oli ollut pitkä, tummatukkainen nuorukainen, jolla oli hymy, joka sai Marjatan sydämen sykkimään. He olivat tanssineet, ja Marjatta oli tuntenut elävänsä enemmän kuin koskaan ennen. Einon kädet olivat olleet lämmin hänen vyötäröllään, ja heidän katseensa olivat kohdanneet niin usein, että Marjatta oli tuntenut itsensä sulautuvan häneen.

 Kesän aikana heidän suhteensa oli syventynyt. He kävelivät käsi kädessä järven rannalla, jakoivat unelmiaan ja nauroivat yhdessä. Eino oli kertonut Marjatalle rakastavansa häntä, ja Marjatta oli tuntenut samoin. He olivat suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta, täynnä toivoa ja rakkautta.

 Mutta sota oli pilannut heidän unelmansa. Eino oli kutsuttu palvelukseen, ja Marjatta oli jäänyt odottamaan. Kirjeet olivat tulleet aluksi säännöllisesti, ja Marjatta oli lukenut ne uudestaan ja uudestaan, tuntenut Einon läheisyyden sanat läpi. Mutta sitten kirjeet olivat loppuneet. Marjatta oli odottanut, rukoillut, itkenyt. Lopulta hänelle oli kerrottu, että Eino oli kaatunut rintamalla.

 Kissan kehräys toi Marjatan takaisin nykyhetkeen. Hän avasi silmänsä ja katsoi kissaa, joka nyt hieroi päätään hänen käsiään vasten. "Sinä olet minulle niin rakas", Marjatta kuiskasi kissalle, ja kyyneleet valuivat hiljaa hänen poskiaan pitkin.

 Vaikka aika oli kulunut ja elämä oli vienyt hänet eri suuntiin, Marjatta ei ollut koskaan pystynyt unohtamaan Einoa. Hänen rakkautensa oli ollut niin syvä, niin puhdas, että se oli jättänyt ikuisen jäljen hänen sieluunsa. Hän tiesi, että jossain, jossain tuolla puolen, Eino odotti häntä. Ja kun hänen aikansa tulisi, he olisivat taas yhdessä, kuten heidän oli tarkoitettu olla.

 Marjatta sulki silmänsä uudelleen, hymy huulillaan, ja antoi keinutuolin keinua lempeästi edestakaisin. Auringonvalo suuteli hänen kasvojaan, ja hän tunsi rauhan laskeutuvan rintaansa. Hän oli valmis, valmis kohtaamaan rakkaansa uudelleen.